Suklaapaloja

No niin! Nyt päästään vauhtiin. Tässäpä ikuistettuna ne toissa viikonlopun leipomukset: mustikka-valkosuklaapalat.

Ohje on Marien blogista. Valkosuklaakuorrutus tuntui tehdessä vähän turhan ohuelta, ja kyllä näyttääkin siltä, mutta syödessä tuli todettua että eipä sitä olisi sen enempää tainnut kaivatakaan. On se niin makeaa tavaraa, että riittää ihan näin :) Käytin tuoreiden sijaan pakastettuja mustikoita (no yllätys tähän aikaan vuodesta :D), jolloinka tuo koristelu olisi ehkä ulkonäkösyistä pitänyt jättää väliin. Ei nuo lässähtäneet marjat niin kovin kauniita ole... Mutta pääasia että maistui hyvälle!

Salainen Neuleystävä

Jännityksestä kihisten odottelin eilen että emo sai Sny-parit jaettua. Ja putkahtihan sieltä illalla sähköpostiini tieto omasta paristani. Aivot lähti heti raksuttamaan mitä ihanaa hänelle keksisin helmikuun pakettiin ja muutama varteenotettava idea on jo valmiina. Yöllä oli myös oma Sny:ni käynyt ilmoittautumassa täällä :) Blogistani ei nyt vielä taida hirveästi löytyä vihjeitä siitä mistä pidän, mutta vähitellen... Flunssa ja työkiireet pitivät minut pois kotikoneelta viime viikon, ja oikeastaan myös puikot ja langat saivat odottaa sohvapöydällä parempia aikoja. Pipo on edelleen puikoilla odottamassa langanvaihtoa (juu, Dropsin Polariksesta neulon ja langanvaihtovinkissä kehotetaan "huovuttamaan" kahden kerän langanpäät yhteen, eli avaamaan säikeet, kastelemaan ja pyörittämään ne yhteen. Kokeilin enkä onnistunut saamaan pitävää lopputulosta, toinen kokeilu ilmeisesti edessä tai sitten luovutan suosiolla ja tyydyn perinteiseen tapaan). Reilu viikko sitten sain kuitenkin vähän leipomuksia aikaiseksi, mutta kuvien päivittely tänne jäi myös flunssan jalkoihin. Jospa tänäiltana ottaisin aikaa ja laittaisin nuo kuvat tulemaan...

Ja Sny:lleni vielä, koetan jossain vaiheessa kirjoitella vähän enemmän mahdollisista toiveistani, jos osaan. On nimittäin vaikea pukea sanoiksi sitä, kun jossain näkee langan, ihastuu ja tietää haluavansa sitä. Olen huomannut että usein tämän ihastuksen kohde on jotain ihan muuta kuin mistä olen edes itse kuvitellut pitäväni, esim. värin suhteen :D Mutta pääsääntönä, kuten jo ilmoittautumislomakkeessani muistaakseni totesin, tylsät tavalliset värit eivät ole välttämättä minua varten. Niissä pitää olla sitä jotakin. Usein liukuvärjätyissä tai muuten monivärisissä langoissa sitä on. Innoissani kokeilisin myöskin kaikenmaailman "omituisimpia" lankoja, maissilankaa, maitolankaa, soijalankaa, mitä niitä nyt kaikkia onkaan. Ja kuten tästä kaikesta ehkä voi päätellä, en ole seiskaveikan ylin ystävä, enkä muutenkaan erityisesti välitä Novitan langoista. Eihän niissä varmasti mitään vikaa ole ja onhan niissäkin nykyään monta erilaista materiaalia, mutta jotenkin miellän ne niin perinteisiksi ja tavallisiksi langoiksi, että jotenkin ihan periaatteesta olen kiertänyt ne kaukaa. Olen siis selkeästi erikoisuuden tavoittelija :)

Tullako pipo vai eikö tulla?

Tiedätkö tunteen, kun istut sohvalle aikeena neuloa pipo. Välineinä kaksi kerää lankaa, kahdet erikokoiset pyöröpuikot ja ohjepaperit. Päätät varmuuden vuoksi neuloa ensin mallitilkun neuletiheyden tarkistamiseksi. Se onnistuu hyvin, vähän jopa voisi käsialaa tiukentaa. Purat tilkun ja aloitat pipon. Saat aloitussilmukat valmiiksi ja huomaat aloituslangan olleen aivan järjettömän pitkä - ei tee mieli "hukata" niin paljon lankaa. Purat ja aloitat uudelleen. Teet taas saman huomion, kiroat, purat. Aloitat kolmannen kerran ja vannot että se on viimeinen, jäi lankaa jäljelle kuinka paljon tahansa. Tällä kertaa aloitus onnistuu ja neulot seitsemän senttiä ohjeen ensimmäisen pätkän mukaan ja luet sitten ohjetta eteenpäin. Huomaat, ja muistat samalla aiemmin jo lukeneesi, että neule piti aloittaa niillä toisilla, pienemmillä puikoilla. Kiroat, purat ja aloitat uudelleen oikeilla puikoilla. Lankaa jää yli ihan liikaa, taas. Purat ja aloitat, joko nyt viimeisen kerran?!? Hienoa, nyt alkoi sujua. Jatkat ne samat seitsemän senttiä, vaihdat sitten niihin paksumpiin puikkoihin, kuten ohje kertoo. Jatkat neulomista iloisena, kun vihdoinkin alkaa sujua. Tässä hässäkässä olet unohtanut mitata onko pipon ympärys pään ympäryksesi kanssa yhteensopiva. Olet neulonut toiset seitsemän senttiä kun tajuat tämän. Katsot neuletta ja toteat epäonneksesi sen olevan _aivan_ liian kapea. Etsit äkkiä mittanauhan ja mittailet venyttäen neuleen äärimmilleen. Ehkä sittenkin? Mutta kun ei. Kiroat, kiroat uudelleen ja alat purkaa. Silmukat eivät meinaa lähteä puikolta, jolloin suutuspäissäsi vedät pyöröpuikon päästä ja huomaat pian piteleväsi toisessa kädessä pelkkää puikon "päätä". Kiroat, heität "pään" sohvapöydälle ja toteat että lähteepä ainakin silmukat helposti puikolta kun jäljellä on vain se ohut "lanka". Purat ja kerit lankaa takaisin kerälle, kun mies poimii puikon osat pöydältä, tutkii niitä hetken, käy viereisessä huoneessa ja palaa kohta ehjän puikon kanssa. Pistät langat takaisin pussiin kera puikkojen ja päätät jatkaa huomenna. Ehkä.
Ai tiedät tunteen? Vaiko et? Minä tiedän.

Kesäsukat

Kai se oli jo aikakin saada nämä tehtyä. Ostin langat viime kesänä tehdäkseni kesäsukat itselleni. Villasukkien suurkuluttajana en osaa olla kesälläkään ilman niitä, joten hieman "kevyemmät" sukat olisi tulleet tarpeeseen. Jostain syystä projekti jäi kuitenkin aloittamatta ja vasta syksyllä sain ulkomaanmatkalla tehtyä ensimmäisen sukan. Toista pitikin sitten odottaa tähän tammikuuhun asti :D Onpahan sitten valmiina ensi kesää varten.

Lanka on Dropsin Fabel, väri 151p, ohjeena tämä. Lankaa kului vajaa 50 g kerällinen. Ostin samalla kertaa toisenkinvärisen langan tehdäkseni toiset samanlaiset sukat, mutta tämän tuskastelun jälkeen ei kyllä sitä ihmettä tapahdu. En ole niin kovin montaa sukkaparia sortunut neulomaan ja ehkäpä juuri sen takia se onkin aina yhtä hankalaa. Ei pelkästään kantapää, vaan kaikki muukin tuntuu menevän pieleen, enkä saa sukista samanmuotoisia taikka -kokoisia millään. Siispä toinen sukkalangaksi varattu kerä saa nyt uuden käyttötarkoituksen ja palaan sukkia neulomaan sitten joskus parin vuoden päästä, kun olen taas ehtinyt unohtaa tämän vastoinkäymisen.

Blogin synty

Selailin viime syksynä nettiä ja törmäsin Salaiseen Neuleystävään. Silloin oli myöhäistä ilmoittautua mukaan, joten päätin - tai olihan siis pakkokin - odotella tämän kevään uutta kierrosta. Eilen illalla yhtäkkiä muistin asian ja kiireesti läksin tarkistamaan vieläkö ehdin ilmoittautua mukaan. Ja onneksi on vielä ilmoittautumisaikaa jäljellä ja tilaakin löytyy. Siispä tänään päätin ilmoittautua mukaan, mutta ensin perustan blogin! Toki mukaan pääsee ilman blogiakin, mutta ajattelin että mukavahan se olisi välillä kirjoitella ajatuksiaan ja ennen kaikkea laittaa näytille kuvia kätöstensä tekosista.

Sananen blogin nimestä ja aiheista.
Nimi viittaa yksinkertaisesti asuinpaikkaamme, ei siinä sen kummempaa :) Ja jostain syystä kalliot ovat lähellä sydäntäni. Sileitä tai rosoisia, tummia tai vaaleita, paljaita tai sammalen peittämiä, ikivanhoja luonnon muokkaamia taideteoksia. Istahdapa kalliolle aurinkoisena kesäpäivänä ja nauti, niin kuin minä teen :)
Aiheet löytyvät lähinnä käsitöiden, leivonnan ja kukkien saralta. Käsitöinä siis neuleet ja virkkaukset, satunnaisesti ehkä jopa jotakin ommeltua. Voiko juurikaan olla mitään mahtavampaa kuin herkullisen väriset ja ihanalta tuntuvat langat?
Leivonta myös kiinnostaa, mutta jostain syystä sitä ei ole tullut harrastettua viime aikoina ollenkaan. Olisiko tässä uuden vuoden lupauksen paikka? Leivontaa omaan "tarpeeseen" ja vierasvaraksi edes vähän säännöllisemmin väliajoin?
Kukat ovat kauniita, siinä selkeä syy niiden löytymiseen aihelistalta. Valitettavasti Suomessa talvi rajoittaa tuota ulkokukintaa ja meillä piha on vielä talon rakentamisen jäljiltä hyvin keskeneräinen, joten kovin kauniiksi ei puutarhaamme vielä voi kehua. Löytyy sieltä silti pari kukkapenkkiä, joissa myyrät viime talvena tekivät tuhojaan, ja ihanista krookus-, tulppaani- ja liljasipuleistani katosi yli puolet! Ensi kesänä vastahyökkäykseen ja istuttamaan uusia!