Tiedätkö tunteen, kun istut sohvalle aikeena neuloa pipo. Välineinä kaksi kerää lankaa, kahdet erikokoiset pyöröpuikot ja ohjepaperit. Päätät varmuuden vuoksi neuloa ensin mallitilkun neuletiheyden tarkistamiseksi. Se onnistuu hyvin, vähän jopa voisi käsialaa tiukentaa. Purat tilkun ja aloitat pipon. Saat aloitussilmukat valmiiksi ja huomaat aloituslangan olleen aivan järjettömän pitkä - ei tee mieli "hukata" niin paljon lankaa. Purat ja aloitat uudelleen. Teet taas saman huomion, kiroat, purat. Aloitat kolmannen kerran ja vannot että se on viimeinen, jäi lankaa jäljelle kuinka paljon tahansa. Tällä kertaa aloitus onnistuu ja neulot seitsemän senttiä ohjeen ensimmäisen pätkän mukaan ja luet sitten ohjetta eteenpäin. Huomaat, ja muistat samalla aiemmin jo lukeneesi, että neule piti aloittaa niillä toisilla, pienemmillä puikoilla. Kiroat, purat ja aloitat uudelleen oikeilla puikoilla. Lankaa jää yli ihan liikaa, taas. Purat ja aloitat, joko nyt viimeisen kerran?!? Hienoa, nyt alkoi sujua. Jatkat ne samat seitsemän senttiä, vaihdat sitten niihin paksumpiin puikkoihin, kuten ohje kertoo. Jatkat neulomista iloisena, kun vihdoinkin alkaa sujua. Tässä hässäkässä olet unohtanut mitata onko pipon ympärys pään ympäryksesi kanssa yhteensopiva. Olet neulonut toiset seitsemän senttiä kun tajuat tämän. Katsot neuletta ja toteat epäonneksesi sen olevan _aivan_ liian kapea. Etsit äkkiä mittanauhan ja mittailet venyttäen neuleen äärimmilleen. Ehkä sittenkin? Mutta kun ei. Kiroat, kiroat uudelleen ja alat purkaa. Silmukat eivät meinaa lähteä puikolta, jolloin suutuspäissäsi vedät pyöröpuikon päästä ja huomaat pian piteleväsi toisessa kädessä pelkkää puikon "päätä". Kiroat, heität "pään" sohvapöydälle ja toteat että lähteepä ainakin silmukat helposti puikolta kun jäljellä on vain se ohut "lanka". Purat ja kerit lankaa takaisin kerälle, kun mies poimii puikon osat pöydältä, tutkii niitä hetken, käy viereisessä huoneessa ja palaa kohta ehjän puikon kanssa. Pistät langat takaisin pussiin kera puikkojen ja päätät jatkaa huomenna. Ehkä.
Ai tiedät tunteen? Vaiko et? Minä tiedän.
Joo, päät ei oo irronnu, kun ei oo päitä. Tavallisia pyöröjä kylläkin. Kerran meni bsambupuikko poikki, oma vika, istuin päälle. (vaikka en ikinä laske neuletta sohvalle)Purkaminen harmittaa, itkettää, kiukuttaa! Pieni tauko on siis paikallaan. Ja ehkä jokin toinen pikkutyö? Sitten uusin innoin taltuttamaan epäselvää ohjetta, onnistuu ja tuottaa iloa?Iloa päivääsi!
VastaaPoistaJohan oli takkuista puuhaa. Toivottavasti jatko on sujunut paremmin. Välillä ei vaan mee putkeen, vaikka kuinka yrittää.
VastaaPoistaSnysi täällä moikkailee ja kuikuilee sinun maailmaasi. Pistä vaikka tänne toiveita siitä, mitä tarvitsisit tai haluaisit, niin yritän toteuttaa toiveesi :-)
Hauskaa alkavaa viikkoa!